Allilla on asiaa.

MUUTTO!!

2012-08-10T13:32:01+03:00

Päätettiin muuttaa http://alli-ja-veli.blogspot.fi/ kun tää Vuodatus hävitti kaikki kuvat.

Terveisin. Alli, Veli ja mami

We are family.

2012-06-12T19:32:01+03:00

Mami on oikeassa niinku aina: aika kuluu siivillä. Mä oon jo kohta 2,5 vuotta ja HOO on ollut mun veljenä nyt vuoden. Se saapui melkein suoraan juhannusjuhlille. Kukaan ei usko että se on mun pikkuveli, kun on kert suurempi. Ajattelin et tää plokkaus olisi Velin kasvukertomus kuvien muodossa. Poika on tosin aloittanut sukututkimuksen, mutta siitä myöhempänä kunhan saadaan tarpeeksi kuvia kasaan. Se on innostunut siitä "Kuka oikein olet?"-sarjasta. Se luulee löytävänsä suvustaan Bernadotteja tai ainakin Puolassa varhaiskeskiajalla asuneita polaaneja. Ja arvata saattaa KUKA joutuu surffailemaan netissä ja hakemaan kuvia jätkän isovanhemmista? Mun ei tartte tuollaisia harrastaa kun oon Urjalasta (niinku esim. Väinö Linna) ja mun suku on mami ja Veli.

Tässä HOO vielä siskonsa Sirin kanssa Turussa.

Tää on mun kohtalo vielä tänäkin päivänä. HOO syä mun korvia.

Tässä tämän päivän mittasuhteet. ISOveli HOO!!

Vaikka poika on iso, mieli on vielä kovin pelokas... Ei uskalla tulla pois laiturilta rantakiville.

Poika kotipihalla.

Näin se vuosi on kulunut. Tartteis varmaan kiittää pojan vanhempia Astaa ja Frediä. Mun elo ois ihan paljon tylsämpää ilman tuota Pili Palliaista, HOO Moilasta alias Veliä.

Toukokuu...uuu, kesä jo tuuuuu.

2012-05-06T18:39:01+03:00

Taas se kuukausi kulua tumpsahti ja uusikin vaihtui. Oltiin vappuaika mökillä Kihniöllä. Maailman paras paikka mun mielestä, jos ei lasketa päiväunipaikkaa mamin vieressä torkkupeiton alla. Mökillä mietittiin että jos me ollaankin saatu russelin sijasta puolalais-ruotsalainen vesikoira?? Pojan papi on Puolasta ja Asta-mami tunnustaa SveaMamman maata. HOO kantoi kaikkia pikkurisuja vedestä maalle. Onneksi ei silpunnut niitä, vaan raahasi maalle ja lähti seuraavan perään. Mulla alkoi ainakin varpaita palella kun pikkusen aikaa seisoskelin Velin vahtina rantavedessä.

HOO Moilanen on laittanut jo nuorella iällä elämän prioriteetit kohdilleen... Oma napa ja varsinikin vatsa lähimpänä. Tosin se ei ole vielä ymmärtänyt yhtä seikkaa: jos ei vahdi mökkiä ja mökin asukkeja ei tipu myöskään ruokaa. Me russelit ei meinaan saada iteksemme esim. jääkaapin ovia auki. (Täytyy heti perua puheet, koska varmasti sellaisiakin russeleita löytyy..) Eli hommahan meni sitten näin. Mä olin MÖKKIvahtina ja HOO MAKKARAvahtina.

EIhän me mökillä mitään työleirillä oltu. Saatiin painaa "hullu-muulia" ja räyhätä vesilinnuille jokka tuli liian lähelle meidän laituria. HOOn uusi harrastus on painaa verkkoaidan alta suoraan naapureille. Naapureilta poikaa saikin haukkua vähän väliä. Mamilla meinasi mennä hermot poikaan. Onneksi me nartut ollaan ihan erinmoisia. Lempi ei koskaan karannut, mutta Timppa-papaa sai myöskin haeskella naapuripihalta. Vaikka aita oli laitettu niin tiiviiksi kuin olla ja voi, niin papa kiersi sen ja taas russelin häntämela vilkkui iloisesti väärällä puolella. Papa joskus kertoikin, ettei yrittänyt enää mennä aidan läpi koska oli Normandian maihinnousussa törmännyt piikkilankaan. Mä en aina ihan uskonut papan juttuja.

"Minäkö karkaamassa? Vahdin vaan näitä upouusia kottikärryjä."

Mami halusi ottaa musta tällaisen pönötyskuvan... ja kuvaa tarkemmin tarkasteltuaan mami määräsi mut laihikselle. Se on sitten kaalisoppakuuri + lentoemäntädieetti. Lantio tarttee saada kesäkuntoon. Tää on meidän leikattujen tyttöjen synti. Aineenvaihdunta hidastuu ja lantion seutu alkaa pyöristyä. Mutta musta tää menee nyt jotenkin nurinkurisesti... Mami tosin sanoo naapurin rouvan kanssa jutellessaan, että tarttee syödä että aineenvaihdunta pysyy käynnissä.. No nih, ruokaa tänne ja äkkiä.. aineenvaihduntani pysähtyy!!!

Sitten vielä muutama remumiskuva... ja lopuksi mamin ottama blogin pakollinen luontokuva.

Velin Enkelit.

2012-03-29T10:30:01+03:00

Tässä yhtenä päivänä aloimme mamin kanssa juttelemaan Velin kamuista. Ja huomattin ettei sillä ole kuin tyttöystäviä. Uroskoirat kiertävät meidän testosteripumpun kaukaa. Eppu bretangenbassetti ei edes katso poikaa, Allia kyllä moikkaa ja Vihtori Jr. mopsi poistuu paikalta tai kääntää selän kun poika saapuu paikalle. Vai onko niin että vanhemmat urokset ovat välinpitämättömiä poikaa kohtaa, koska on niin vähempiarvoinen etteivät tuhlaa aikaa siihen.

Mutta ykkösenkeli olen minä, Alli. Remu- ja painimiskamu. Tuhlaan aikaani surutta pojan opettamiseen niin hyvään kuin pahaankin. Revitään kaikki lelut yhteistuumin palasiksi ja rallataan koti siivouskuntoon. Poika seuraisi mua vaikka maailman ääriin ja toisaalta kyllähän mä siitä tykkäänkin. Kamalasti vaan menee aikaa siihen että pitää suojella poikaa ja torppaa ilkeitä pihafasaaneilta.

Sitten on Siri-sisko Aurassa. Vähään aikaan ei olla nähty, kun mamilla ei ole ollut asiaa Turkuun. Toisaalta voi olla hyväkin etteivät sisarukset näe toisiaan, kun kummallakin on päällä riehumiskielto. Sirillä on venähdys polvessa ja Veli joutuu huilailemaan ranteidensa vuoksi. Onneksi kuitenkin posti kulkee ja poika lähettikin siskolleen mangustikortin.

Selman Veli on tuntenut ihan pennusta asti. Se onkin muutaman kuukauden vanhempi kuin poika. Näillä kahdella synkkasi heti ja ollaankin remuttu pihalla ja tehty metsälenkkejä yhdessä. Selma on tainnut ihastua Veliin ihan sadalla, kun aina ohimennessä yrittää muuttaa meille. Täällä odotellaankin kovasti että lumet sulaisi metsistä ja päästäisiin painamaan sinne tuhatta ja sataa.

Sitten on ihana Saariston Siirin Wieno ja sen utuinen katse, joihin poika ihastui ensi silmäyksellä. Yhteinen makumieltymyskin löytyi Ylistaron agilityradan kupeessa, hevonkakka. Tosin Wieno-neiti söi peetä niin paljon, että joutui oksentaan kaiken pois. Ylistarolla tutustuttiin myös Wienon äitiin Saaraan, joka oli kilpailemassa. Wieno on myös poikaa noin kaksi kuukautta vanhempi... ja kovin kaukana ei ollutkaan, etteikö Wienon veli Welmu olisi Velin tilalla.

Pojan sydän sykkii myös viereisen Rantakadun PUUMILLE: cairninterrieri Sikke ja westie Lola. Veli menee ihan madoksi kun se näkee Puumat. Se haluaisi niin pusutella Sikkeä ja ehkä pikkaisen napata myös partakarvoista. Eiköhän kesällä poika saa tehdä kumpaakin, kunhan Sikke on toipunut polvileikkauksesta. Lola on tarina erikseen. Se haluaisi hengata vain mun Allin kanssa ja pitää Veliä välttämättömänä pahana. Tosin olemme aivan varmoja että Veli sulattaa tämänkin vanhanpiian sydämen ja rallaa sen kanssa ensi kesänä.

Viimeisenä muttei laisinkaan vähäisempänä on alakerran MUUMI. Muumi on jo kolmas rakastajatar Velille. Ensin oli Silja Linen hylje Maire, jonka jälkeen tuli Laattanalle ja nyt on tosiaan Muumi. Poika haluaa melkein joka ilta muumille kylään kellariin ja lopun jokainen voi arvata itse. Poika tulee kellarista kieli ja häntä roikkuen ja menee suorilta maate. Kuvassa Muumi on päässyt yläkertaan kuvattavaksi.

Häkkieläin...

2012-02-29T10:39:01+02:00

Käytiin mamin minihiihtolomalla Turussa sukuloimassa. Mutkin otettiin mukaan ettei elämäni olisi ihan ja pelkästään Parkanoa. Olisikohan sittenkin mun pitänyt jäädä kotio kun mamin VISA-kortti vingahti 300,- edestä?

Kaikki meni siihen asti hyvin, kunnes en suostunut pissaamaan iltalenkillä enkä sitten tietenkään aamulenkilläkään. Mami siitä hermostui ja alkoi maalamaan piruja seinille: virtsatulehdus, -kivet, -kiteet, -umpi jne. Sen jälkeen sitten virtsamyrkytys. Hysteria oli vallannut koko mummilan ja lähiseudunkin. Saatiin sitten lääkäriaika Raisioon Vettoriin ja mua lähdettiin kiidättämään kohti sairaalaa. Tosin lääkäriaika olisi vasta 3 tunnin päästä. Mami olisi halunnut laittaa hätävilkut mutta mä sanoin ettei tässä ny sellaista hätää eikä edes pissahätää... Kukaanhan ei kysynyt multa mistä on kyse?

Vettorissa respantäti otti mut vastaan ja perustietojen jälkeen mami laittoi mut häkkiin!! Sitten se käänsi selkänsä ja lähti pois, vaikka yritin olla todella surkean näköinen ja tärisin. Se oli jo liikaa ja huusin ja vinguin minkä kerkesin. Mielessäni alkoi pyörimään jo kauhukuvat että mut on myyty koe-eläimeksi tai sitten mami on jäänyt velkaa kyseiselle lääkäriasemalle ennen kuin muutti pois Turusta ja mä oon nyt panttina.

Tästä alkoikin pieni muistamattomuuskohta. Musta oli otettu kaikenmaailman näytteet, ultraäänet ja rönkkenit. Vikaa ei vaan löytynyt. Aika tuntui kovin pitkältä kunnes huomasin tutut kasvot.. en vaan muistanut mistä ne olivat tutut? No, sehän oli mami. Se oli saanut rahat kasaan ja mä pääsisin takaisin kotiin. Ei maar, se tuli hakemaan mua ja kysymään lääkäritädiltä, mikä oikein vaivasi. Täti sanoi että pisumattomuus voi johtua kivusta tai sitten vika on neurologista!!! Ny se täti sitten väitti et oisin niinko hermoheikko?? Eikö se ollut tunnistanut mun rotua? R niinku russeli!! Terapia-aika? No thanks!! Kukaan ei ollut kysynyt multa, että saatoinko olla niin iloinen päästessäni pois Parkanosta että pisuhätä hävisi? Tai että kaupungissa oli niin paljon katseltavaa että unohdin kyykistyä?

Lähdettiin sairaalasta ja mummin pihalle päästyäni kyykistyin ja sanoin mamille: ”siinä sulle pisut!!!” Aika kova litrahinta tuli tuolle lirutukselle kun koko reissu tuli maksamaan sen 300,-.

Sairaalareissun murjoma.

Mami niin rakastaa näitä "kuin kaksi marjaa"-kuvia.. Tässä Velin papi Fredi ja Veli. Vai oliko se toisinpäin?

Meillä on kivaa ulkona...

....ja sisällä.

Pakollinen HOO Moilas-päivitys:

Poika (9kk) oli Keuruun ryhmänäytelmässä 4.2. sadanmiljuunan asteen pakkasessa (-35). Onneksi saivat olla sisällä. Tuomari Tanya Ahlman-Stocmari arvioi jätkän JUN EH arvoiseksi:

Maskuliininen, oikeat rungon mittasuhteet omaava uros. Hyvä pää ja ilme. Vahva kaula. Erinomainen runko ja rintakehän pituus. Hyvin rakentunut takaosa. Oikeanlaatuinen karvapeite. Niukasti kulmautunut edestä. Valitettavasti kääntää tässä kehitysvaiheessa erittäin voimakkaasti eturaajojaan ulospäin. Hyvät käpälät. Erinomainen käytös. Oikea ylälinja liikkeessä. Hyvä häntä. Liikkuu hyvin takaa. Palkintosija putoaa tänään luokalla eturaajojen vuoksi.

PS. Kirsi, joka tekee ainakin kaavoja Timppa-papan lentäjäntakista.. Laitatko meiliosoitteen tuonne kommenteihin.. Olisi kiva saada valmiista takista kuvia..

Turku Winter Dog Show 2012

2012-01-28T10:59:01+02:00

Poika on sitten aloittanut näytelmät. Mamin kanssa matkasivat jo perjantaina Auraan ja Velin Siri-siskon luo. Siellä on kuulemma avattu loppuvuodesta uusi Bed&Breakfest-majoitus... mut vaan harvoille ja valituille. En kyllä ymmärrä miten toi jätkä sinne pääsee?? Taitaa veri on vettä sakeampaa?

Lauantaiaamuna kello soitti 6.15. Mamilla oli kuulemma vaikeuksia nousta ylös, kun Veli oli vonkunut melkein koko yön. Poika olisi halunnut nukkua siskonsa vieressä eikä mamin. Ylös päästiin ja messukeskukseenkin kahdeksaksi. Ensi töikseen poika oli tehnyt tortut lattialle, eikä mamilla tietenkään ollut paperia taskussa (Mä oon kyllä yrittänyt ohjeistaa sitä..mutta EI!). Onneksi russeli-ihmiset ovat ystävällisiä ja mami sai siivouspussin.

HOO Moilanen messukeskuksessa.

Poika oli ollut aivan hepulissa ennen kehää. Onneksi kasvattajatäti antoi kullan arvoisen neuvon ja niinpä poikaa väsytettiin kehää ympäri kulkemalla. Jo loppui hepulit ja arvostelussa kuljettiin kauniista. Kehän laidalta kuului kuulema kehumistakin?? Tuomarina ruotsalainen Kurt Nilsson.

Boldandbrainy Bang-a-Boomerang, Veli (aka Pili Palliainen aka HOO Moilanen) PEK3

Ikäisekseen hyvä pää, hyvä kaula, riittävät kulmaukset, voisi olla suoremmat etujalat, hyvät tassut, eteenpäin kulkeminen ei stabiilia, hyvä turkki.

(Vapaa suomennos... Kehätoimitsijoilla voisi olla parempi käsiala).

Tää näyttely oli myös mamille eka oikea patsastelu. Onhan se ollut mätsäreissä ja mun kanssa viime vuonna rotuunotossa, jossa olin aivan papukaijana mamin olkapäällä. Ei ihme että sillä oli kämmenet märkinä ja polvet letkuina. Onneksi kehän laidalla oli kannustusjoukkoja ja selkääntaputtelijoita. Mami tästä vierestä lähettää erityiskiitokset kaikille!

Täällä kotona ollaan kyllä iloisia pojan käytöksestä. Liedon mätsäreissä pari viikkoa aiemmin Veli oli kuin pellossa kasvanut. Mami sai kyllä hyvät ohjeet kasvattajatädiltä Liedossa. Narun molemmissa päissä on tapahtunut muutosta. Seuraava koitos on 4.2. Keuruun ryhmänäyttelyssä.

Yleisön pyynnöstä...

2012-01-12T13:25:01+02:00

Mami on saanut tiedusteluja Timpan I-maailman sodan aikaisesta lentäjän takista. Päätettiin porukalla ottaa kuvia.

Pitäähän takki asetella kuvauskuntoon.

Linssiluteen NENÄ!!

Takin vuori on teddy-karvaa.

Pili Palliainen käväisi loppiaisena vierailulla Hauskojen parsoneiden luona Ylöjärvellä. Parsoneista paikalla oli Elmeri (Elkku K. Kulkunen), Siiri ja Siirin poika Urho. Pojan oli hyvä tavata aikuista uroskoiraa kun alkaa olla niin itseään täynnä. Eihän nuorimies mitään pullistellutkaan, alle minuutin oli vatsanahka kohti taivaankantta. Onneksi edellisenä päivänä ja yöllä oli satanut mukavasti lunta ja saatiin lumimaisemat

Tässä muutama kuva vierailusta. Kiitos Toni Lund hienoista kuvista. Lisää Tonin otoksia voi katsella oikealla olevasta "Hauskat parsonit"-linkistä.

Siiri, Veli ja Elmeri

Joulurauhaa kaikille,

2011-12-22T17:31:01+02:00

Meillä sitä varmastikaan ei ole. Herätään yleensä noin klo 7.00 ja remutaan klo 22 asti. Välillä otetaan vaan "välikuolemat".

Oikeasti tää on parhain kuva parista tusinasta, aina Veli söhläsi jotakin. Mä tönötin kauniisti tuolilla ja Veli heilui kuin heinämies. Tässä kuvassa mua alkoi jo hieman ottamaan päähän ja ryhdyinkin kuikkimaan pihalle oravien toivossa.

Katsokaapas pojan tassuja - Veli Leijonantassu. Mami lupasi niitä joku päivä siistiä kun Veli on lähdössä Lietoon mätsäreihin tammikuun alussa ja sitten vielä on näytelmät Turku Winter Dog Showssa. Mä vaan luulen, että Pili Palliaisella menee puput uikkareihin, eikä se näytelmöi Turussa mitään.

PS. Mahtaakohan meitä olla ensi jouluna jo kolme?? (Mami huutaa taustalla:" EIIIIIIIIIII!!!")

Kuulumisia...

2011-12-05T17:08:01+02:00

Mä oon ollu leikkauksessa. Marraskuun puolessa välissä (17.11.) multa vietiin kohtu ja munasarjat. Oisin kyllä mieluusti pitänyt ne, mutta mamin mielestä elämä on helpompaa ilman niitä kun on toi Mr. Pili Palliainen ja sen suurpallit. Toipuminen leikkauksesta oli aika raskasta koko perheelle. Mä toivuin siitä hyvin, eikä enää ole kuin pienet solmut arven molemmissa päissä (olivat jotain itsestään sulavia tikkejä) (Kiitosta vaan Kirsti Syväri ja Vet-Praxis)... mutta mamille tuli harmaita hiuksia yli oman tarpeen. Pili ”Veli” Pallianen ehti 10 päivän aikana syömään kaksi kylpyhuoneen mattoa hapsuille, käytävämattoon rei'iän + lipaston jalka on uudessa designissä ja vanhan nojatuolin istuimeen kolon. Koko olohuone oli täynnä täyteolkia, kun mami tuli illalla kotiin... Minkä sille sitten voi, poika oli turhautunut ja päättänyt olla toimelias. Onneksi tilanne on nyt rauhoittunut, kun saamme taas remuta sydämemme kyllyydestä. Hyvä vaan, että remuamme... ruokahalu on leikkauksen jälkeen noussut 200%. Enkä ole enää nirsoilja.

Kuin kaksi marjaa: Queen Elisabeth I ja Alli. (Mamista tää oli hyvä juttu, mutta musta ei.)

Ollaan me russelit aikamoisia. Mami kertoi, että kun mulle oli lääkärissä annettu nukahtamispiikki ja olinkin ollut jo ihan unella vastaanoton lattialla. Mami oli lähdössä välillä kotiin, kun leikkuuasemalla halusivat pitää mut leikkauksen jälkeen heräämiseen asti. Enkös minä plikka lähtenyt kuin raketti mamin perään siitä lattialta. Lääkäritäti oli tosi nopsa + koppasi mut vauhdista kainaloonsa ja sanoi nauraen:” Mutta sähän olitkin russeli, ois pitänyt muistaa”. Sitkeitä ollaan!

Poikakin on aika sitkeä. Yritti vaikka kuinka ja kauan saada nameja ruletista. Mähän selvitän tän alle minuutin.

Yhtenä aamuna Veli löysi Timppa-papan vanhan I-maailmansodan aikaisen nahkaisen lentäjän takin. Olihan poika siinä aika komea, mutta ei sillä ole samaa karismaa kuin papalla, vielä.

On toi Veli ollut taas ihan ok, vaikka pennun tehtäviä tekeekin. 6.11. se kävi taas match show:ssa, tällä kertaa Nakkilassa. Veli tapasi siellä siskonsa Sirin sekä vanhan tuttunsa Unton sekä uuden tuttavuuden Lucan (Unton isovelipuoli). Kävihän poikaa moikkaamassa harjavaltalaiset russelit Kalle ja Peppikin. Paikallislehden toimittaja (Sydänsatakunta) oli haastatellut nelikkoa, mutta lehteen oli laitettu vain kuva ja pieni kuvateksti. Olikohan jutut olleet taas liian lennokkaita? Kotiin tuomisina pojalla oli herkkupussu ja vaaleanpunainen ruusuke. Oli ollut pienten pentujen punaisten kolmas. Siri-sisko pönötti itsensä hienosti pienten pentujen sinisten kakkoseksi. Untolla taisi olla hieman huonompi viikonloppu... Tosin pentunäyttelyssä Tampereella Unto sijoittui hienosti kakkoseksi saaden KP:n.

Siri ja Unto + niiden hoitotädit.

Veli tuplahihnassa.

Paljon on taas virrannut vettä Viinikan koskessa...

2011-10-26T20:21:01+03:00

Niinpä, mamilla on ollut taas niin kiirusta, että mun blogi on jäänyt ihan hunningolle. Mun elämä pyörii tuon pikkuveljen kanssa painiessa ja siitä olenkin onnellinen. Sanotte, mitä sanotte mutta koiran paras kaveri on toinen koira.

Veli kävi Tampereella pentunäyttelyssä (25.9) ja tuli kolmen koiran joukossa kolmanneksi (Matalaraajaisen vaikutuksen antava. Vahva luusto. Hyvä kallo ja kuono. Kookkaat korvat. Tummat silmät. Hyvä purenta. Kapea alaleuka. Alakulmahampaat koskettavat kitalakea. Hyvä häntä. Riittävästi kulmautuneet raajat. Lyhyt kaula. Liikkuu melko hyvin.) (Tuomari Juha Putkonen) Näyttelyn jälkeen Veli tuplayläkulmurit on poistettu ja jalkoihinkin on tullut pituutta.

Veli törmäsi näyttelyssä Untoon (Boldandbrainy Ace of Spades). Unto oli ryhmän kakkonen ja sai KP:n. Velin korvista näkee, että Unto on 1,5 kk vanhempi.

Veli on muutenkin reissannut. Se on käynyt Siri-siskollaan Aurassa ja tervehtimässä äitiään Astaa ja kasvattajatätiä Turussa. Veli taisi olla Parkano-Aura ajomatkasta sen verran poikki, että russelirallin prosentti oli n. 80%.

Sukulaisissa on kivaa!!!!

Ihana Siri, joka oli kasvanut kovasti viime tapaamisen.

Velin viralliset pönötyskuvat:

Kaikkien näiden Veli-hössötysten keskellä mä täytin 2-vuotta 28.9. Mutta mieleni on vielä kovin lapsekas ja varmaan pysyykin.