Tuli se suuri sunnuntai, josta oltiin puhuttu perheessä jo pitkään. Mä pääsisin autoajelulle ja moikkaamaan kohta Ranskaan muuttavia Siiriä ja Elmeriä. Autoajelulla mulle tuli kaksi kertaa tosi paha olo ja oksensin mamin syliin. Nooh, me vaan sitkeesti jatkoimme matkaa kohti Mutalaa, vaikka epätoivo alkoikin kasaamaan pilviä. Perille kuitenkin päästiin ja pienien pelkotilojen jälkeen olikin jo kuin kala vedessä. Sisällä jopa omin itselleni pienen puruluun palan. Mutta parasta oli olla pihalla ja mennä edes-takas hujoppien perässä. Kotiin tulomatkasta en muista mitään, koska nukuin koko matkan. Iltakin meni hämärän rajamailla. Mutta kivaa oli ja Siirille ja Elmerille sekä Jaanalle ja Tonille:"Pon Vojake!"

Vilminpätkä pihahurjasteluista

(klikkaa ylläolevaa linkkiä)