Elo Velin kanssa on sujunut hyvin. Aika hyvin se jopa keksii omaa tekemistä... eli jättää mut rauhaan. Tänään mami huomasi, että siltä on lähtenyt etuhammas. Tutkinkin heti turkkini, ettei hammas ole jäänyt mun poskiin tai kaulanahkaan. Veli kasvaa päivä päivältä: pää on jo samankokoinen kuin mulla ja tassut ovat tuplat omiini verrattuna. Onneksi jalat ovat vielä kovin tapit ja pääsen edelleen Herra Haukea pakoon sängylle.

Mami sanoo, että muistutan lämminveristä hepoa, mutta toi Veli on niin kuin oluttynnyriä vetävä koni.

Shire Horse, silläkin on isot tassut.

Lauantaina meillä kävi kylässä Velin sisko Siri Aurasta. Kivaa porukkaa ja pikkasen mäkin niihin tutustuin. Pienten alkurähinnöinnin jälkeen Veli ja Siri menivät laavun alle lyömään päitänsä yhteen (kaamee kolina) ja vähän ajan päästä leikittiinkin russeliriemulla. Yli kaksi tuntia ulkona painittiin, ralliteltiin ja kiskoiltiin. Veli oli niin onnellinen, kun sai remuta samankokoisen kanssa. Onneksi mun ei tarvinnut osallistua tähän, kattelin vaan ikkunasta ja kerroin säännöllisin väliajoin mielipiteeni.Olin pikkuisen hätäännyksissä, että muuttaako toikin ipana meille?.. Mutta huokaisin helpotuksesta, kun perhe otti tyttötenavan mukaansa kotimatkalleen. Mulle riittää ihan vaan toi Kita. Lauantai-ilta meni ihanassa rauhassa, kun Veli vaan nukkui ja mä nautin kaikesta huomiosta.

Siri on ottanut laavun alustan haltuunsa.

Tätä kuvaa mami kattelee ja hymyilee itsekseen... Veli on niin hömelön näköinen.

Vaikka välillä olen aivan tuskastunut tuohon kakaraan, niin tarvii myöntää, etten hetkeäkään vaihtaisi pois. Kokoajan poitsulle tulee enemmän järkeä päähän ja yhteiselo sujuu paremmin.