Meni näköjään melkein viikko ennen kuin pystyin kirjoittamaan. Kovasti on itketty ja välillä naurettukin Äijän tempauksia.

Timppa syntyi Sappeessa hienona russelin pentuna. Timppa oli isänsä puolelta afrikkalainen. Esi-isät matkustivat tutkimusmatkailijoiden kanssa, niinpä Timpassakin oli aimoannos seikkailijan verta. Äijää sai hakea matkoiltaan mistä milloinkin. Karkailu olikin Äijän lempiharrastuksia koripallon peluun ohella.

Timpan esi-isä oli etsimässä Tohtori Livingstonea. Henry Morton Stanley: ”Doctor Livingstone, I presume?”

Kovin kauaa ei Timppa saanut olla huolettomana pentuna. 8 kuukauden iässä se jäi auton alle ja kahden leikkauksen jälkeen oli tuloksena suoristettu oikea takajalka. Kaukajärven laituri tuli tutuksi, kun jalkaa vahvistettiin uimalla. Jalka ei Äijää haitannut vaan vauhti vaan koveni vanhemmiten.

Jotta nuoren russelin elämä ei olisi tylsää, sai Äijä pikkusisko Lempin 3-vuoden iässä. Pikkusiskosta olikin sitten riemua ja harmia ja ihan kaikkea. Ensi töikseen Lempi alkoi heti pomottamaan Timppaa ja varasteli kaikki lelut. Vanhemmiten otettinkin sitten kovastikin yhteen. Kaikkea ei sentään Äijäkään suvainnut.

"Vapise Timppa, mä oon pomo."

Kukapa olisi uskonut, että vanhoilla päivillä tämän russelin korvat nousisivat pystyyn ja kuono muuttuisi valkoiseksi?

Äijä muutti ensin pentukodistaan Hervantaan sieltä Kaukajärvelle sitten Kangasalle ja lopuksi Parkanoon.

Lempillä todettiin imusolmukesyöpä syyskuussa -09 ja voimat ehtyivät marraskuun lopulla. Timppa jäi itsekseen, vaikka olimme luulleet, että se lähtisi ensin. Muutama päivä kului ja perheeseemme saapui Alli. TImppa oli  hämillään uudesta tulokkaasta ("Mistä näitä pikkusiskoja oikeen pukkaa?"), eikä jaksanut enää kovasti innostua pennun riemuista. Sillä meni hermot. Kevään kuluessa Äijä kuitenkin lämpeni ja ne saivatkin olla yhdessä aitauksessa. Niinpä ne välillä yhdessä louskuttivat ohikulkijoita ja kulkivat rintarinnan lenkkejä.

Timppa oli aina valmis reissuun. Se nautti automatkoista, varsinkin mökillepäin. Yleensä se istui automatkat takapenkillä omassa pyykkikorissaan ja nautti maisemista. Kuinkahan paljon Äijälle mahtoi tulla kilometrejä elon aikana? Viimeisinä vuosinaan Timppa jäi sairaseläkkeelle edustajan assarin hommista ja nautti elostaan täysillä Parkanossa. Viime keväänä olimme mökillä käymässä Äijä lähti taas omille reissuileen. Sitä oli enää turha huudella ja vihellellä, koska kuulo oli kutakuinkin mennyt. Istuin mökin portailla ja odottelin. Eikä aikaakaan, kun Timppa porskutti takaisin, kun oli kuulemma tarkastanut tontin. Äijä oli aina oman tiensä kulkija, Havukka-ahon ajattelija, joka ei kaikenmaailman kotkotuksiin lähtenyt mukaan. Ensin mietittiin ja sitten tehtiin.

Vaikka meille jäi Alli, josta lähtee ääntä ja riemua kuin pienestä kylästä, niin talo tuntuu kovin tyhjältä. Tuntui, että Äijä oli ollut aina ja tulisi olemaankin. Nyt meillä muistot niin Äijästä kuin loppuvuodesta meneestä Lempistäkin. Paljon surua, mutta myös iloa niistä hetkistä, jolloin "hirviöt" olivat täällä. Ihmisen on tunnettava vastuunsa myös tässä kohtaa, kun on aika lähteä. Timppa ja Lempi saavat viimeiseksi lepopaikakseen Kihniön. Ne pääsevät mökille, jossa on ollut aina kamalasti koiran puuhia.