Niinpä, mamilla on ollut taas niin kiirusta, että mun blogi on jäänyt ihan hunningolle. Mun elämä pyörii tuon pikkuveljen kanssa painiessa ja siitä olenkin onnellinen. Sanotte, mitä sanotte mutta koiran paras kaveri on toinen koira.

Veli kävi Tampereella pentunäyttelyssä (25.9) ja tuli kolmen koiran joukossa kolmanneksi (Matalaraajaisen vaikutuksen antava. Vahva luusto. Hyvä kallo ja kuono. Kookkaat korvat. Tummat silmät. Hyvä purenta. Kapea alaleuka. Alakulmahampaat koskettavat kitalakea. Hyvä häntä. Riittävästi kulmautuneet raajat. Lyhyt kaula. Liikkuu melko hyvin.) (Tuomari Juha Putkonen) Näyttelyn jälkeen Veli tuplayläkulmurit on poistettu ja jalkoihinkin on tullut pituutta.

 

Veli törmäsi näyttelyssä Untoon (Boldandbrainy Ace of Spades). Unto oli ryhmän kakkonen ja sai KP:n. Velin korvista näkee, että Unto on 1,5 kk vanhempi.

Veli on muutenkin reissannut. Se on käynyt Siri-siskollaan Aurassa ja tervehtimässä äitiään Astaa ja kasvattajatätiä Turussa. Veli taisi olla Parkano-Aura ajomatkasta sen verran poikki, että russelirallin prosentti oli n. 80%.

Sukulaisissa on kivaa!!!!

Ihana Siri, joka oli kasvanut kovasti viime tapaamisen.

Velin viralliset pönötyskuvat:

Kaikkien näiden Veli-hössötysten keskellä mä täytin 2-vuotta 28.9. Mutta mieleni on vielä kovin lapsekas ja varmaan pysyykin.