Veli (Boldandbrainy Bang-a-Boomerang) on asustellut meillä nyt kolme viikkoa. 14 päivän palautusoikeuskin on mennyt umpeen.   Veli jää siis meille.

Mä olen niin väsynyt, mutta toisaalta niin onnellinen tuosta pienestä riiviöstä. Se on mun mielestä suloisin, tempperamenttisin ja kauhein russeli ikinä. Elämäni oli seesteistä ja ennalta-arvattavaa ennen kuin tuo kakaruus saapui meille. Hetkeäkään en vaihtaisi pois, vaikka akillesjänteeni on reijitetty ja poskeni laahaavat vähän väliä maassa Velin niissä roikkuessa. Onneksi se on kuitenkin niin pieni, että pääsen sitä vielä pakoon sängyn päälle. Mutta ei mene kauaakaan, kun turvapaikkani on todennäköisesti vallattu ja joudun sanomaan kovan sanan. Olen ollut todella pitkämielinen tuon ipanan kanssa. Mami joskus viheltää Velin remuamisen poikki, kun huomaa että mua alkaa ahdistaa. Iltaisin pennun riehumiset menevät järjestäin överiksi, kunnes se nukahtaa.

Jännää miten me russelit ollaan luonteiltamme niin erilaiset. Veli on tosi cool ja siitä kaikki, ihan kaikki, ovat kivoja ja kaikkia pitäisi päästä puremaan. Sillä on sellainen reggae-fiilis elämässä ja kävelytyylissä. Mähän en kaikkien kanssa tuu juttuun, enkä yleensä käy edes moikkaamassa, haukun vaan kaukaa. Mutta kuitenkin  olen enempi tärppästikkelimpi ja heti valmiina kaikkeen. Veli taasen fyndeeraa ja lähtee tarkistamaan tilanteen, jos se sitä vaatii. Tarina kertoo, että Timppa the Äijä oli samanmoinen mietiskelijä.

Ensimmäisellä mökkireissulla Veli tipahti melkein samantein laiturilta rantaveteen ja kömpi sieltä uitettuna koirana takaisin kuivalle. Meni vähän aikaa ja herra Jääräpää kurkisteli laiturin päästä veteen. Alle sekunnin se plumsahti veteen ja alkoi räpiköimään uimaliikkeitä. Onneksi mami oli paikalla ja nappasi pojan niskavilloista takaisin laiturille. Mä lahjoitan Velillle mun pelastusliivit kunhan se hieman tuosta kasvaa. Mä en ainakaan kokoaikaa sitä ala vahtimaan, mulla on omiakin puuhia.

Siis mähän en koskaan pentuna käynyt kukkapurkeissa, enkä mansikkamaalla.

Onneksi Veli myös joskus nukkuu... ja mä saan olla itsekseni...