Siis täällä eletään nyt ihan viimosia hetkiä prinsessana. PikkuVeli haetaan perjantaina. Mun olikin ihan pakko hakea arkistokaappien kätköistä MUN pentukuvia, kun tuo mami vaan hössöttää Veljestä. Nurkassa on jo kasa sanomalehtiä, matot lähtee varmaan huomenna, portti on asennettu, kaikenmaailman esteitä on ostettu. Mami lukee jotakin pentukirjaa ja kasvattajan lähettämää paksua ohjenippua. Mami sanoi, että samanmoista hysteriaa olen mäkin kuulemma aiheuttanut, ehkä vieläkin suurempaa, koska pennusta oli aikaa tuollaiset 12-vuotta. Mitenkähän mä mahdan tulla juttuun sen uuden tyypin kanssa? Annetaanko mun järjestää enää pyjamabileitä? Hiukka jännittää. Toisaalta on kiva saada oma remumiskaveri, kun noi naapurit aina hyytyy mun menossa.  

Tähän melkein naapuriin on muuttanut myös russeli, Selma-niminen (Mindhunters kennelistä). Se oli eilen moikkaamassa mua. Mami ei antanut meidän olla nenätysten vaan tutustuttiin ekaa kertaa aitauksen läpi. Kivaa, kun tulee lisää koiruuskamuja. Toisaalta onhan tässä naapurissa jo näitä: mopsi Vihtori jr., westie Lola, cairni Sikke, mäyris Jalo, seropi Kurre, wippetti Sulo ja  bretangen bassetti Eppu.

Mä nyt koitan ottaa nää viimoiset päivät ihan lungisti ja laittelen rapsaa, kun pikkuVeli on asettunut taloksi. Tai jos sittenkin pystytän sille pihalle teltan..asukoon siellä. Mun laavuun ei oo ainakaan asiaa. Ei kai..eiköhän löydetä yhteinen haukku!

Tässä mä oon ylimmäisenä. Tiukka etukeno.

Ja nyt alimmaisena. MUA O HUIJATTU!! Mun sisarukset ei ookkaan mangusteja!!

Tuosta oon pikkasen kasvanu. Tädit röda och röda kyselivät tässä vaiheessa, että missä on sen nenä???

Vaikka olin pieni, niin kuitenkin ponteva. Eka varastettu wc-paperirulla.