Tässä yhtenä päivänä aloimme mamin kanssa juttelemaan Velin kamuista. Ja huomattin ettei sillä ole kuin tyttöystäviä. Uroskoirat kiertävät meidän testosteripumpun kaukaa. Eppu bretangenbassetti ei edes katso poikaa, Allia kyllä moikkaa ja Vihtori Jr. mopsi poistuu paikalta tai kääntää selän kun poika saapuu paikalle. Vai onko niin että vanhemmat urokset ovat välinpitämättömiä poikaa kohtaa, koska on niin vähempiarvoinen etteivät tuhlaa aikaa siihen.

Mutta ykkösenkeli olen minä, Alli. Remu- ja painimiskamu. Tuhlaan aikaani surutta pojan opettamiseen niin hyvään kuin pahaankin. Revitään kaikki lelut yhteistuumin palasiksi ja rallataan koti siivouskuntoon. Poika seuraisi mua vaikka maailman ääriin ja toisaalta kyllähän mä siitä tykkäänkin. Kamalasti vaan menee aikaa siihen että pitää suojella poikaa ja torppaa ilkeitä pihafasaaneilta.



Sitten on Siri-sisko Aurassa. Vähään aikaan ei olla nähty, kun mamilla ei ole ollut asiaa Turkuun. Toisaalta voi olla hyväkin etteivät sisarukset näe toisiaan, kun kummallakin on päällä riehumiskielto. Sirillä on venähdys polvessa ja Veli joutuu huilailemaan ranteidensa vuoksi. Onneksi kuitenkin posti kulkee ja poika lähettikin siskolleen mangustikortin.



Selman Veli on tuntenut ihan pennusta asti. Se onkin muutaman kuukauden vanhempi kuin poika. Näillä kahdella synkkasi heti ja ollaankin remuttu pihalla ja tehty metsälenkkejä yhdessä. Selma on tainnut ihastua Veliin ihan sadalla, kun aina ohimennessä yrittää muuttaa meille. Täällä odotellaankin kovasti että lumet sulaisi metsistä ja päästäisiin painamaan sinne tuhatta ja sataa.



Sitten on ihana Saariston Siirin Wieno ja sen utuinen katse, joihin poika ihastui ensi silmäyksellä. Yhteinen makumieltymyskin löytyi Ylistaron agilityradan kupeessa, hevonkakka. Tosin Wieno-neiti söi peetä niin paljon, että joutui oksentaan kaiken pois. Ylistarolla tutustuttiin myös Wienon äitiin Saaraan, joka oli kilpailemassa. Wieno on myös poikaa noin kaksi kuukautta vanhempi... ja kovin kaukana ei ollutkaan, etteikö Wienon veli Welmu olisi Velin tilalla.



Pojan sydän sykkii myös viereisen Rantakadun PUUMILLE: cairninterrieri Sikke ja westie Lola. Veli menee ihan madoksi kun se näkee Puumat. Se haluaisi niin pusutella Sikkeä ja ehkä pikkaisen napata myös partakarvoista. Eiköhän kesällä poika saa tehdä kumpaakin, kunhan Sikke on toipunut polvileikkauksesta. Lola on tarina erikseen. Se haluaisi hengata vain mun Allin kanssa ja pitää Veliä välttämättömänä pahana. Tosin olemme aivan varmoja että Veli sulattaa tämänkin vanhanpiian sydämen ja rallaa sen kanssa ensi kesänä.

Viimeisenä muttei laisinkaan vähäisempänä on alakerran MUUMI. Muumi on jo kolmas rakastajatar Velille. Ensin oli Silja Linen hylje Maire, jonka jälkeen tuli Laattanalle ja nyt on tosiaan Muumi. Poika haluaa melkein joka ilta muumille kylään kellariin ja lopun jokainen voi arvata itse. Poika tulee kellarista kieli ja häntä roikkuen ja menee suorilta maate. Kuvassa Muumi on päässyt yläkertaan kuvattavaksi.