Mä oon ollu leikkauksessa. Marraskuun puolessa välissä (17.11.) multa vietiin kohtu ja munasarjat. Oisin kyllä mieluusti pitänyt ne, mutta mamin mielestä elämä on helpompaa ilman niitä kun on toi Mr. Pili Palliainen ja sen suurpallit. Toipuminen leikkauksesta oli aika raskasta koko perheelle. Mä toivuin siitä hyvin, eikä enää ole kuin pienet solmut arven molemmissa päissä (olivat jotain itsestään sulavia tikkejä) (Kiitosta vaan Kirsti Syväri ja Vet-Praxis)... mutta mamille tuli harmaita hiuksia yli oman tarpeen. Pili ”Veli” Pallianen ehti 10 päivän aikana syömään kaksi kylpyhuoneen mattoa hapsuille, käytävämattoon rei'iän + lipaston jalka on uudessa designissä ja vanhan nojatuolin istuimeen kolon. Koko olohuone oli täynnä täyteolkia, kun mami tuli illalla kotiin... Minkä sille sitten voi, poika oli turhautunut ja päättänyt olla toimelias. Onneksi tilanne on nyt rauhoittunut, kun saamme taas remuta sydämemme kyllyydestä. Hyvä vaan, että remuamme... ruokahalu on leikkauksen jälkeen noussut 200%. Enkä ole enää nirsoilja.

Kuin kaksi marjaa: Queen Elisabeth I ja Alli. (Mamista tää oli hyvä juttu, mutta musta ei.)

Ollaan me russelit aikamoisia. Mami kertoi, että kun mulle oli lääkärissä annettu nukahtamispiikki ja olinkin ollut jo ihan unella vastaanoton lattialla. Mami oli lähdössä välillä kotiin, kun leikkuuasemalla halusivat pitää mut leikkauksen jälkeen heräämiseen asti. Enkös minä plikka lähtenyt kuin raketti mamin perään siitä lattialta. Lääkäritäti oli tosi nopsa + koppasi mut vauhdista kainaloonsa ja sanoi nauraen:” Mutta sähän olitkin russeli, ois pitänyt muistaa”. Sitkeitä ollaan!

Poikakin on aika sitkeä. Yritti vaikka kuinka ja kauan saada nameja ruletista. Mähän selvitän tän alle minuutin.

Yhtenä aamuna Veli löysi Timppa-papan vanhan  I-maailmansodan aikaisen nahkaisen lentäjän takin. Olihan poika siinä aika komea, mutta ei sillä ole samaa karismaa kuin papalla, vielä.

On toi Veli ollut taas ihan ok, vaikka pennun tehtäviä tekeekin. 6.11. se kävi taas match show:ssa, tällä kertaa Nakkilassa. Veli tapasi siellä siskonsa Sirin sekä vanhan tuttunsa Unton sekä uuden tuttavuuden Lucan (Unton isovelipuoli). Kävihän poikaa moikkaamassa harjavaltalaiset russelit Kalle ja Peppikin. Paikallislehden toimittaja (Sydänsatakunta) oli haastatellut nelikkoa, mutta lehteen oli laitettu vain kuva ja pieni kuvateksti. Olikohan jutut olleet taas liian lennokkaita? Kotiin tuomisina pojalla oli herkkupussu ja vaaleanpunainen ruusuke. Oli ollut pienten pentujen punaisten kolmas. Siri-sisko pönötti itsensä hienosti pienten pentujen sinisten kakkoseksi. Untolla taisi olla hieman huonompi viikonloppu... Tosin pentunäyttelyssä Tampereella Unto sijoittui hienosti kakkoseksi saaden KP:n.

Siri ja Unto + niiden hoitotädit.

Veli tuplahihnassa.