Poika on sitten aloittanut näytelmät. Mamin kanssa matkasivat jo perjantaina Auraan ja Velin Siri-siskon luo. Siellä on kuulemma avattu loppuvuodesta uusi Bed&Breakfest-majoitus... mut vaan harvoille ja valituille. En kyllä ymmärrä miten toi jätkä sinne pääsee?? Taitaa veri on vettä sakeampaa?
Lauantaiaamuna kello soitti 6.15. Mamilla oli kuulemma vaikeuksia nousta ylös, kun Veli oli vonkunut melkein koko yön. Poika olisi halunnut nukkua siskonsa vieressä eikä mamin. Ylös päästiin ja messukeskukseenkin kahdeksaksi. Ensi töikseen poika oli tehnyt tortut lattialle, eikä mamilla tietenkään ollut paperia taskussa (Mä oon kyllä yrittänyt ohjeistaa sitä..mutta EI!). Onneksi russeli-ihmiset ovat ystävällisiä ja mami sai siivouspussin.
HOO Moilanen messukeskuksessa.
Poika oli ollut aivan hepulissa ennen kehää. Onneksi kasvattajatäti antoi kullan arvoisen neuvon ja niinpä poikaa väsytettiin kehää ympäri kulkemalla. Jo loppui hepulit ja arvostelussa kuljettiin kauniista. Kehän laidalta kuului kuulema kehumistakin?? Tuomarina ruotsalainen Kurt Nilsson.
Boldandbrainy Bang-a-Boomerang, Veli (aka Pili Palliainen aka HOO Moilanen) PEK3
Ikäisekseen hyvä pää, hyvä kaula, riittävät kulmaukset, voisi olla suoremmat etujalat, hyvät tassut, eteenpäin kulkeminen ei stabiilia, hyvä turkki.
(Vapaa suomennos... Kehätoimitsijoilla voisi olla parempi käsiala).
Tää näyttely oli myös mamille eka oikea patsastelu. Onhan se ollut mätsäreissä ja mun kanssa viime vuonna rotuunotossa, jossa olin aivan papukaijana mamin olkapäällä. Ei ihme että sillä oli kämmenet märkinä ja polvet letkuina. Onneksi kehän laidalla oli kannustusjoukkoja ja selkääntaputtelijoita. Mami tästä vierestä lähettää erityiskiitokset kaikille!
Täällä kotona ollaan kyllä iloisia pojan käytöksestä. Liedon mätsäreissä pari viikkoa aiemmin Veli oli kuin pellossa kasvanut. Mami sai kyllä hyvät ohjeet kasvattajatädiltä Liedossa. Narun molemmissa päissä on tapahtunut muutosta. Seuraava koitos on 4.2. Keuruun ryhmänäyttelyssä.
Mami on saanut tiedusteluja Timpan I-maailman sodan aikaisesta lentäjän takista. Päätettiin porukalla ottaa kuvia.
Pitäähän takki asetella kuvauskuntoon.
Linssiluteen NENÄ!!
Takin vuori on teddy-karvaa.
Pili Palliainen käväisi loppiaisena vierailulla Hauskojen parsoneiden luona Ylöjärvellä. Parsoneista paikalla oli Elmeri (Elkku K. Kulkunen), Siiri ja Siirin poika Urho. Pojan oli hyvä tavata aikuista uroskoiraa kun alkaa olla niin itseään täynnä. Eihän nuorimies mitään pullistellutkaan, alle minuutin oli vatsanahka kohti taivaankantta. Onneksi edellisenä päivänä ja yöllä oli satanut mukavasti lunta ja saatiin lumimaisemat
Tässä muutama kuva vierailusta. Kiitos Toni Lund hienoista kuvista. Lisää Tonin otoksia voi katsella oikealla olevasta "Hauskat parsonit"-linkistä.
Meillä sitä varmastikaan ei ole. Herätään yleensä noin klo 7.00 ja remutaan klo 22 asti. Välillä otetaan vaan "välikuolemat".
Oikeasti tää on parhain kuva parista tusinasta, aina Veli söhläsi jotakin. Mä tönötin kauniisti tuolilla ja Veli heilui kuin heinämies. Tässä kuvassa mua alkoi jo hieman ottamaan päähän ja ryhdyinkin kuikkimaan pihalle oravien toivossa.
Katsokaapas pojan tassuja - Veli Leijonantassu. Mami lupasi niitä joku päivä siistiä kun Veli on lähdössä Lietoon mätsäreihin tammikuun alussa ja sitten vielä on näytelmät Turku Winter Dog Showssa. Mä vaan luulen, että Pili Palliaisella menee puput uikkareihin, eikä se näytelmöi Turussa mitään.
PS. Mahtaakohan meitä olla ensi jouluna jo kolme?? (Mami huutaa taustalla:" EIIIIIIIIIII!!!")
Mä oon ollu leikkauksessa. Marraskuun puolessa välissä (17.11.) multa vietiin kohtu ja munasarjat. Oisin kyllä mieluusti pitänyt ne, mutta mamin mielestä elämä on helpompaa ilman niitä kun on toi Mr. Pili Palliainen ja sen suurpallit. Toipuminen leikkauksesta oli aika raskasta koko perheelle. Mä toivuin siitä hyvin, eikä enää ole kuin pienet solmut arven molemmissa päissä (olivat jotain itsestään sulavia tikkejä) (Kiitosta vaan Kirsti Syväri ja Vet-Praxis)... mutta mamille tuli harmaita hiuksia yli oman tarpeen. Pili ”Veli” Pallianen ehti 10 päivän aikana syömään kaksi kylpyhuoneen mattoa hapsuille, käytävämattoon rei'iän + lipaston jalka on uudessa designissä ja vanhan nojatuolin istuimeen kolon. Koko olohuone oli täynnä täyteolkia, kun mami tuli illalla kotiin... Minkä sille sitten voi, poika oli turhautunut ja päättänyt olla toimelias. Onneksi tilanne on nyt rauhoittunut, kun saamme taas remuta sydämemme kyllyydestä. Hyvä vaan, että remuamme... ruokahalu on leikkauksen jälkeen noussut 200%. Enkä ole enää nirsoilja.
Kuin kaksi marjaa: Queen Elisabeth I ja Alli. (Mamista tää oli hyvä juttu, mutta musta ei.)
Ollaan me russelit aikamoisia. Mami kertoi, että kun mulle oli lääkärissä annettu nukahtamispiikki ja olinkin ollut jo ihan unella vastaanoton lattialla. Mami oli lähdössä välillä kotiin, kun leikkuuasemalla halusivat pitää mut leikkauksen jälkeen heräämiseen asti. Enkös minä plikka lähtenyt kuin raketti mamin perään siitä lattialta. Lääkäritäti oli tosi nopsa + koppasi mut vauhdista kainaloonsa ja sanoi nauraen:” Mutta sähän olitkin russeli, ois pitänyt muistaa”. Sitkeitä ollaan!
Poikakin on aika sitkeä. Yritti vaikka kuinka ja kauan saada nameja ruletista. Mähän selvitän tän alle minuutin.
Yhtenä aamuna Veli löysi Timppa-papan vanhan I-maailmansodan aikaisen nahkaisen lentäjän takin. Olihan poika siinä aika komea, mutta ei sillä ole samaa karismaa kuin papalla, vielä.
On toi Veli ollut taas ihan ok, vaikka pennun tehtäviä tekeekin. 6.11. se kävi taas match show:ssa, tällä kertaa Nakkilassa. Veli tapasi siellä siskonsa Sirin sekä vanhan tuttunsa Unton sekä uuden tuttavuuden Lucan (Unton isovelipuoli). Kävihän poikaa moikkaamassa harjavaltalaiset russelit Kalle ja Peppikin. Paikallislehden toimittaja (Sydänsatakunta) oli haastatellut nelikkoa, mutta lehteen oli laitettu vain kuva ja pieni kuvateksti. Olikohan jutut olleet taas liian lennokkaita? Kotiin tuomisina pojalla oli herkkupussu ja vaaleanpunainen ruusuke. Oli ollut pienten pentujen punaisten kolmas. Siri-sisko pönötti itsensä hienosti pienten pentujen sinisten kakkoseksi. Untolla taisi olla hieman huonompi viikonloppu... Tosin pentunäyttelyssä Tampereella Unto sijoittui hienosti kakkoseksi saaden KP:n.
Niinpä, mamilla on ollut taas niin kiirusta, että mun blogi on jäänyt ihan hunningolle. Mun elämä pyörii tuon pikkuveljen kanssa painiessa ja siitä olenkin onnellinen. Sanotte, mitä sanotte mutta koiran paras kaveri on toinen koira.
Veli kävi Tampereella pentunäyttelyssä (25.9) ja tuli kolmen koiran joukossa kolmanneksi (Matalaraajaisen vaikutuksen antava. Vahva luusto. Hyvä kallo ja kuono. Kookkaat korvat. Tummat silmät. Hyvä purenta. Kapea alaleuka. Alakulmahampaat koskettavat kitalakea. Hyvä häntä. Riittävästi kulmautuneet raajat. Lyhyt kaula. Liikkuu melko hyvin.) (Tuomari Juha Putkonen) Näyttelyn jälkeen Veli tuplayläkulmurit on poistettu ja jalkoihinkin on tullut pituutta.
Veli törmäsi näyttelyssä Untoon (Boldandbrainy Ace of Spades). Unto oli ryhmän kakkonen ja sai KP:n. Velin korvista näkee, että Unto on 1,5 kk vanhempi.
Veli on muutenkin reissannut. Se on käynyt Siri-siskollaan Aurassa ja tervehtimässä äitiään Astaa ja kasvattajatätiä Turussa. Veli taisi olla Parkano-Aura ajomatkasta sen verran poikki, että russelirallin prosentti oli n. 80%.
Sukulaisissa on kivaa!!!!
Ihana Siri, joka oli kasvanut kovasti viime tapaamisen.
Velin viralliset pönötyskuvat:
Kaikkien näiden Veli-hössötysten keskellä mä täytin 2-vuotta 28.9. Mutta mieleni on vielä kovin lapsekas ja varmaan pysyykin.
Elo Velin kanssa on sujunut hyvin. Aika hyvin se jopa keksii omaa tekemistä... eli jättää mut rauhaan. Tänään mami huomasi, että siltä on lähtenyt etuhammas. Tutkinkin heti turkkini, ettei hammas ole jäänyt mun poskiin tai kaulanahkaan. Veli kasvaa päivä päivältä: pää on jo samankokoinen kuin mulla ja tassut ovat tuplat omiini verrattuna. Onneksi jalat ovat vielä kovin tapit ja pääsen edelleen Herra Haukea pakoon sängylle.
Mami sanoo, että muistutan lämminveristä hepoa, mutta toi Veli on niin kuin oluttynnyriä vetävä koni.
Shire Horse, silläkin on isot tassut.
Lauantaina meillä kävi kylässä Velin sisko Siri Aurasta. Kivaa porukkaa ja pikkasen mäkin niihin tutustuin. Pienten alkurähinnöinnin jälkeen Veli ja Siri menivät laavun alle lyömään päitänsä yhteen (kaamee kolina) ja vähän ajan päästä leikittiinkin russeliriemulla. Yli kaksi tuntia ulkona painittiin, ralliteltiin ja kiskoiltiin. Veli oli niin onnellinen, kun sai remuta samankokoisen kanssa. Onneksi mun ei tarvinnut osallistua tähän, kattelin vaan ikkunasta ja kerroin säännöllisin väliajoin mielipiteeni.Olin pikkuisen hätäännyksissä, että muuttaako toikin ipana meille?.. Mutta huokaisin helpotuksesta, kun perhe otti tyttötenavan mukaansa kotimatkalleen. Mulle riittää ihan vaan toi Kita. Lauantai-ilta meni ihanassa rauhassa, kun Veli vaan nukkui ja mä nautin kaikesta huomiosta.
Siri on ottanut laavun alustan haltuunsa.
Tätä kuvaa mami kattelee ja hymyilee itsekseen... Veli on niin hömelön näköinen.
Vaikka välillä olen aivan tuskastunut tuohon kakaraan, niin tarvii myöntää, etten hetkeäkään vaihtaisi pois. Kokoajan poitsulle tulee enemmän järkeä päähän ja yhteiselo sujuu paremmin.
Veli (Boldandbrainy Bang-a-Boomerang) on asustellut meillä nyt kolme viikkoa. 14 päivän palautusoikeuskin on mennyt umpeen. Veli jää siis meille.
Mä olen niin väsynyt, mutta toisaalta niin onnellinen tuosta pienestä riiviöstä. Se on mun mielestä suloisin, tempperamenttisin ja kauhein russeli ikinä. Elämäni oli seesteistä ja ennalta-arvattavaa ennen kuin tuo kakaruus saapui meille. Hetkeäkään en vaihtaisi pois, vaikka akillesjänteeni on reijitetty ja poskeni laahaavat vähän väliä maassa Velin niissä roikkuessa. Onneksi se on kuitenkin niin pieni, että pääsen sitä vielä pakoon sängyn päälle. Mutta ei mene kauaakaan, kun turvapaikkani on todennäköisesti vallattu ja joudun sanomaan kovan sanan. Olen ollut todella pitkämielinen tuon ipanan kanssa. Mami joskus viheltää Velin remuamisen poikki, kun huomaa että mua alkaa ahdistaa. Iltaisin pennun riehumiset menevät järjestäin överiksi, kunnes se nukahtaa.
Jännää miten me russelit ollaan luonteiltamme niin erilaiset. Veli on tosi cool ja siitä kaikki, ihan kaikki, ovat kivoja ja kaikkia pitäisi päästä puremaan. Sillä on sellainen reggae-fiilis elämässä ja kävelytyylissä. Mähän en kaikkien kanssa tuu juttuun, enkä yleensä käy edes moikkaamassa, haukun vaan kaukaa. Mutta kuitenkin olen enempi tärppästikkelimpi ja heti valmiina kaikkeen. Veli taasen fyndeeraa ja lähtee tarkistamaan tilanteen, jos se sitä vaatii. Tarina kertoo, että Timppa the Äijä oli samanmoinen mietiskelijä.
Ensimmäisellä mökkireissulla Veli tipahti melkein samantein laiturilta rantaveteen ja kömpi sieltä uitettuna koirana takaisin kuivalle. Meni vähän aikaa ja herra Jääräpää kurkisteli laiturin päästä veteen. Alle sekunnin se plumsahti veteen ja alkoi räpiköimään uimaliikkeitä. Onneksi mami oli paikalla ja nappasi pojan niskavilloista takaisin laiturille. Mä lahjoitan Velillle mun pelastusliivit kunhan se hieman tuosta kasvaa. Mä en ainakaan kokoaikaa sitä ala vahtimaan, mulla on omiakin puuhia.
Siis mähän en koskaan pentuna käynyt kukkapurkeissa, enkä mansikkamaalla.
Onneksi Veli myös joskus nukkuu... ja mä saan olla itsekseni...
Siis täällä eletään nyt ihan viimosia hetkiä prinsessana. PikkuVeli haetaan perjantaina. Mun olikin ihan pakko hakea arkistokaappien kätköistä MUN pentukuvia, kun tuo mami vaan hössöttää Veljestä. Nurkassa on jo kasa sanomalehtiä, matot lähtee varmaan huomenna, portti on asennettu, kaikenmaailman esteitä on ostettu. Mami lukee jotakin pentukirjaa ja kasvattajan lähettämää paksua ohjenippua. Mami sanoi, että samanmoista hysteriaa olen mäkin kuulemma aiheuttanut, ehkä vieläkin suurempaa, koska pennusta oli aikaa tuollaiset 12-vuotta. Mitenkähän mä mahdan tulla juttuun sen uuden tyypin kanssa? Annetaanko mun järjestää enää pyjamabileitä? Hiukka jännittää. Toisaalta on kiva saada oma remumiskaveri, kun noi naapurit aina hyytyy mun menossa.
Tähän melkein naapuriin on muuttanut myös russeli, Selma-niminen (Mindhunters kennelistä). Se oli eilen moikkaamassa mua. Mami ei antanut meidän olla nenätysten vaan tutustuttiin ekaa kertaa aitauksen läpi. Kivaa, kun tulee lisää koiruuskamuja. Toisaalta onhan tässä naapurissa jo näitä: mopsi Vihtori jr., westie Lola, cairni Sikke, mäyris Jalo, seropi Kurre, wippetti Sulo ja bretangen bassetti Eppu.
Mä nyt koitan ottaa nää viimoiset päivät ihan lungisti ja laittelen rapsaa, kun pikkuVeli on asettunut taloksi. Tai jos sittenkin pystytän sille pihalle teltan..asukoon siellä. Mun laavuun ei oo ainakaan asiaa. Ei kai..eiköhän löydetä yhteinen haukku!
Tässä mä oon ylimmäisenä. Tiukka etukeno.
Ja nyt alimmaisena. MUA O HUIJATTU!! Mun sisarukset ei ookkaan mangusteja!!
Tuosta oon pikkasen kasvanu. Tädit röda och röda kyselivät tässä vaiheessa, että missä on sen nenä???
Vaikka olin pieni, niin kuitenkin ponteva. Eka varastettu wc-paperirulla.
Mun rinsessan päivät ovat luetut! Pääsiäisenä syntyi 3 tyttöä (yksi tytöistä ei jaksanut jatkaa täällä) ja 2 poikaa. Toinen pojista on mun tuleva PIKKUVELI!!! Mitä sen kanssa tehdään? Huomioidaanko sitä vai aloitetaanko jääkausi? Hirveet paineet. Pitääkö MUN opettaa sille kaikki kiskomiset, haukkumiset? Pitääkö mun jakaa tyynyni sen kanssa?
Jompi kumpi on mun tuleva Veli.Mami sanoo, että ehkä tuo Vertti muuttaa meille.
En tiedä johtuuko tämä pikkuveljen tulosta vai keväästä, mutta mua on viety paljon metsäretkille. Tässä lähellä on huikeat maastot puroineen ja kuusikkoineen. Tosin muahan ei saa väsyneeksi millään asfalttitassuttelulla.. vaan pitää olla kunnon metikkö. Parasta russelielämää on, kun saa painaa pusikoissa ja lenkin jälkeen voi heittää olohuoneeseen vattaleen ja katsella luontodokumentteja.
Ollaan käyty myös mökillä. Muistutan kuulemma perheen entistä Lempi-russelia, kun yritän tappaa jalkapalloja. Sanon vaan, että asenne ratkaisee ja terrierin luonne.
Hyvää kevättä kaikille! Mä tässä lasken päiviä, kun mun pikkuVeli tulee...
TENNISPALLOHULLU! Pienenä pelkäsin tennispalloja, kun sain muutaman kerran pallon suoraan nenääni. Pikkasen kirpasi osuma tähän muutenkin lyhyeen nenään. Talvella, kun oli tylsää, aloin sitten niitä tönimään ja liikuttamaan tassuillani. Keksin kaikenlaisia versioita peleistäni... samalla aktivoin myös mamia, kun laittelin palloja kirjahyllyn alle sekä keittiökaapin väliin. Yhdessä pelaaminen on muutenkin mukavampaa!
HEI, KAIKKI PELAA - FAIR PLAY!
Yhtenä aamuna bongasin siskot teeveestä!!
Sitten raporttia koirakoulusta. En ole ihan priimus, mutta mamin ei tarvii siellä sentään hävetä! Ope sanoi, että luokaltani pääsen, HUH! Ei tarvitse kesällä suorittaa ehtoja, kun kaikkea muutakin puuhaa luvassa. Pari kertaa on vielä jäljellä aiheinaan terveydenhoitoa + näyttelykuvioita. Näyttelykuvioiden pakolliset kevätjuhlaliikkeet olisivat ollet paikallaan jo hiukkasta aiemmin. Olin meinaan Nokialla russeleiden rotuunotossa ja olimme mamin kanssa kumpikin ihan pihalla... emme kumpikaan osanneet pönöttää. Eläinlääkärissä olen seissyt ihan rauhallisesti pöydällä... mutta rotuunotossa päätin ryhtyä papukaijaksi ja kiivetä mamin olkapäälle. No, sain hylsyn liian korkean otsapenkereen vuoksi... mutta mutta viihdytin kuitenkin sivusta seuranneita koko rahan edestä.
Koska olen russeli, olen saanut hämminkiä aikaiseksi koirakoulussa kovalla äänelläni ja hirmuisella egollani sekä ripauksella kauneutta. Edelliskerralla meinasin syödä suihini Karjalan karhukoiran. Saakelin piski, huuteli mulle jotain "Alli apukoululais"-juttuja... karhukoira hermostui varmasti myös siitä, kun sen mami kehui mua kauniiksi. Enhän mäkään kaikkea siedä ja ohitusharjoitusta tehdessä meinasin karrata karhukoiran kraiveleihin kiinni. Onneksi molempien mamit olivat tarkkoina ja niinpä karhukoira sai pitää karvansa.
Näin tuiman näköistä koiraa ei pilkata!
Kaverini ja järjestyksen pitäjä Harley Flash Star "Voitto" matkasi 8.4. koirien taivaaseen. Kesällä oltaisiin vietetty viisi vuotissynttäreitä. Voitto oli reipas möllykkä, joka tunsi oman arvonsa ranskan bulldoggimaiseen tapaansa. Mä uskoin Voittoa jo puolesta sanasta. Yleensähän mä pyöräytän urokset pikkurillin ympärille alle sekunnin. Voittoa jäi perheeseen ikävöimään Kerttu, ranskan bulldoggi ja Boris the bokseri + kaksi jalkaiset.
Veli jää siis meille.
